Tunnen vahvasti olevani elossa. Jokainen solu nauttii kauniista valosta ja päivän kirkkaudesta. Kuuntelin täysillä Rammsteinia kun ajoin aamulla autolla. Yksinkertaiset hassut sanoitukset, yhdistettynä järkyttävään hevipaatokseen ovat hauskaa kuunneltavaa. Minut se pistää tuntemaan olevani täynnä elämää, suorastaan kihiseväni voimaa ja ideoita. Ego suoltaa kaikenlaista mielenkiintoista ideaa, mutta annan niiden olla. Nautin niistä sen hetken, mutta hymyillen lähetän ne sitten matkoihinsa.
Kiitos kaunis tästä vahvasta elämisen tunteesta. Olen todella kiitollinen siitä, että tiedän millaista elämää haluan elää ja saan elää niin kuin haluan. Yksinkertaista ja läsnä olevaa. Pientä ja omaa. Olen kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse tehdä mitään ylimääräistä. Ja voin toisaalta tehdä kaikenlaista, ilman rajoituksia. Olen kiitollinen siitä, että osaan olla avoin kaikelle. Minulla on ajatus, että se rikastuttaa elämääni, kun en rajoita kokemuksiani omilla ennakkoluuloillani. Edelleenkään en osaa olla arvottamatta kokemaani, mutta opettelen olemaan ennakkoon tuomitsematta. Se puoli on mielestäni helpompi opetella.
 |
| Jump, and you will find out how to unfold your wings as you fall [explore front page] by Sanctuary photography → Away, on Flickr |
Toisaalta taas minusta ei enää olla riippuvaisia. Iso kiitollisuudenaiheeni on, että minua ei enää tarvita. Olen saanut riippumattomuuteni takaisin. Pieni lapseni voi olla myös puolisoni hoidossa pitkiäkin hetkiä niin joissain tilanteissa valitessamme. Äiti on aina äiti, enkä sitä ole pieneltä viemässä, mutta osaan olla kiitollinen hetkittäisestä vapaudestani. Sitten jaksan taas olla läsnä paremmin pienelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti