Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?

4.3.2011

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?

Tässä on neljäs osa ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

.:Muistuta, ole aloittelija ja muodollinen harjoitus:.
Kun aloittaa matkan enemmän läsnä olevaksi joutuu ensin myöntämään kuinka vähän oikeasti onkaan läsnä. Miten usein sitä tekeekään vähintään kahta asiaa yhtä aikaa? Sitten voikin aina keskittyä muistuttamaan itseään jatkuvasti pysymään vain siinä missä on, tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu, että tämä tehdään lempeästi, hyväksyvästi ja arvostelematta. Vaikka sen sitten joutuu tekemään satoja ja taas satoja kertoja. Tämän harjoittelun voi tehdä missä vain, milloin vain. Yksi tapa on kiinnittää huomiota omaan asentoon, miltä istuminen tuntuu? Tai miltä asennon vaihtaminen tuntuu? Oman kokemukseni mukaan liikunnasta alati kipeät lihakset tekevät asennon muuttamisen havainnoinnista helppoa. Aina kun sattuu johonkin uuteen lihasryhmään.

Untitled by sⓘndy°, on Flickr
Tietoisessa läsnäolossa puhutaan aloittelijan mielestä. Se tarkoittaa kaiken näkemistä siten kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa – arjen ja tavallisuudenkin. Aloittelijan mieli auttaa meitä vapautumaan odotuksista jotka perustuvat aikaisempiin kokemuksiin. Avaudumme vastaanottamaan aina uusia mahdollisuuksia. On todennäköistä että jotain jäisi havainnoimatta koska on muka tilanteen asiantuntija. Tosiasiassa jokainen hetki on ainutlaatuinen ja siinä on ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Mieti miten näet tuttavasi tai päivästä toiseen toistuvan ongelman? Mitä jos aloittaisitkin alusta?”

Tietoisessa läsnäolossa harjoitetaan meditointia, jotta saisimme selville mitä sisimmässä tapahtuu. Meditointi voi olla muodollista tietyssä paikassa, asennossa ja aina tiettyyn aikaan. Tai, mikä parasta, se voi olla epämuodollista. Sen voi silloin toteuttaa missä ja milloin vain, kaikissa elämäntilanteissa. Istuma-asento on kuitenkin tehokkain tapa havainnoida hengitystä, joka on tietoisen läsnäolon keskeisin harjoitus. Se on helppo, tehokas ja kätevä tapa kiinnittää huomio nykyhetkeen ja omaan kehoon. Hengitys on yhtä kuin elämä, se ei koskaan lakkaa. Hengitys muuttuu mielentilan mukaan. Tärkeintä on keskittyä ja kokea, ei muuttaa, hallita, eikä arvostella. Ajatus on enemmän olemisessa kuin tekemisessä. Kiinnitä huomiota kolmeen asiaan:
·         Hengitä – aina laskeutuaksesi nykyhetkeen, lisää aikaa tarkastella ennen reagointia – Saat valintamahdollisuuden.
·         Hyväksy – Aktiivisesti, todellisuus sellaisena kuin se on. Hengitys mahdollistaa tietoiseksi tulemisen – miksi tuntee tietyllä tavalla ja miten tulisi toimia tai mitä tilanteen korjaamiseksi voi tehdä
·         Toimi – Älä reagoi.

中秋節快樂^^ by sⓘndy°, on Flickr
 .:Muita vinkkejä:.
Esimerkkejä tilanteista jotka eivät ole muodollisia ja joissa voi aktiivisesti harjoitella havainnointia rauhassa: Hampaiden pesu, suihku, ruuanlaitto, syöminen, tiskaaminen, kävelyretki, lasten kanssa leikkiminen, autoilu, muiden kuuntelu, hieronta. Kasvosi ilmentävät tunteita, joita jo vauva pystyy tulkitsemaan. Mieti miten voisi käyttää lasta apuna näiden tunnistamisessa ja tai opettaa tämän avulla että nekin tunteet ovat ok tai eivät estä läsnäoloa? Hyvä tietoiseksi tekevä harjoitus on myös halausmeditaatio, ”luumuhalaus”. Siinä voi halata lasta hengittäen kolme kertaa samalla sisään ja ulos.








 
***
 Pitkälti siis samoja asioita kun on jo moneen kertaan täällä ollut esillä!

Ei kommentteja: