Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Tietoisen oppimisen voima, osa II.

26.6.2011

Tietoisen oppimisen voima, osa II.

Tässä kirjoituksessa The power of mindful learning kirjan ajatukset vakuuttavat, että perusteetkin pitää osata soveltaa ja huomio on osattava keskittää useaankin asiaan kerrallaan, vaikka sitten leikin varjolla. Ja metsässä ratsastaessa ei kannata pingottaa.

1.  Perusteet tulee oppia niin hyvin, että ne ovat kuin toinen luonto.
Aina harjoitus ei teekään mestaria. Oppiminen niin sujuvaksi, että toimintaa ei tarvitse enää ajatella on perinteisesti aina ollut tavoitteena. Toistuvasti samalla tavalla reagoiminen ja toimiminen ei kuitenkaan ota huomioon muuttuvia olosuhteita, eikä kanna pitkällä tähtäimellä.

Kirjoittajan mukaan perusteiden automaattinen toistaminen johtaa toimintaan, joka ei ole tietoista. Kirjassa todetaan, että jo perusteitakin voidaan opettaa eri tavoin. Se ei tosin aina ole opettajalle helpointa. Tavoite olisi, että jokainen oppija oppii soveltamaan perusteitakin. Mindfulness auttaa huomioimaan opeteltavan asian eri puolet ja kaikki yksityiskohdat.



 
2.  Huomion kiinnittäminen tarkoittaa yhteen asiaan keskittymistä kerrallaan.
Keskittyminen on vaikeaa, tai usein jopa haemme häiriötekijöitä ollessamme stressaantuneita, jotta unohtaisimme stressin lähteen. Kirjassa esitetään useita psykologisia kokeita, joiden tuloksena työn kääntäminen leikiksi toimii oppimisessakin. Silloin huomio saattaa olla samanaikaisesti jossain muuallakin kuin ”työn” kohteessa. Leikki on harvinaista herkkua ja siihen, kaikkiin sen  yksityiskohtiin halutaan usein miten keskittyä. Uutuudenviehätys missä tahansa toiminnassa auttaa keskittymään. Toimet joista pidämme antavat meille energiaa ja jaksamme keskittyä niihin pidemmän aikaa.



 
Quotes - 15/60 by B.Romain, on Flickr






Kirjoittaja kertoo esimerkin metsässä ratsastamisessa. Hän kiinnitti aina ennen huolellisesti huomiota puiden oksiin jotka kaartuivat polun päälle, jotta hän saisi vältettyä lyömästä itseään niihin. Hän oli jännittynyt ja se oli väsyttävää sekä hänelle itselleen, että hänen hevoselleen. Kun hän oppi paremmin ratsastamaan, hän pystyi paremmin nauttimaan ympäristöstään, mukaan lukien puista.

Samalla hän huomasi pystyvänsä huomioimaan myös alhaalla roikkuvat puiden oksat. Tarkkaavaisuuden suuntaaminen useampaan kohteeseen mahdollisti myös muiden vaarojen huomaamisen. Aiemmin ne jäivät täysin huomiotta. Tässä tietoinen havainnointi auttoi.


Katso edellinen osa:
Tietoisen oppimisen voima, osa I.

Ei kommentteja: