Reissussa on keveää

Kesän kunniaksi olemme liikkuneet hieman omia kotinurkkia pidemmällä olemassa ja metsästämässä kokemuksia. Lievää pakkaamisburnouttia on pukannut ja jokainen lähtö ei ole sujunut ihan ilman päänsärkyä.

Sitten kun on päässyt matkaan, niin miten kaikki onkaan reissussa niin paljon yksinkertaisempaa? Kaikki turha karsiutuu ihan automaattisesti pois. Elämä on helppoa ja jollain tapaa kevyttä. Mietin siis miksi?


No varmaan siksi, että:

Ò Mukana ei ole paljon vaatteita. Niistä valitseminen on helppoa.

Ò Muuta ruokaa ei ole kuin ne varatut eväät. Kasvissyöjälle on vähän ruokaa tarjolla matkan varrella muutenkin.

Ò Ei viitsi mennä ”turhaan” vessaan, ei ainakaan, jos nukkuu teltassa!

Ò Jos nyt yleensä meikkaa, niin se tapahtuu autossa tai pikkupeilillä mökin pöydän ääressä…

Ò Ei ole tavanomaisia kotitöitä, kuten pyykkäystä.

Ò Suunnitelmat on usein tehty etukäteen. Jos niistä poikkeaa, on usein valinnanvaraa vähemmän, koska mukana olevat varusteet rajoittavat.

Ò Ei ole mahdollista aina vastata heti puhelimeen tai tekstiviesteihin, sitten kun ne muistaa, asia on jo usein vanhentunut. Kaikki järjestyy.

Ò Seura on tullut valittua jo kotoa lähtiessä, sitä ei voi vaihtaa. Satunnaiset kohtaamiset piristävät, mutta eivät jää riesaksi.

Ò Ei ole nettiä ja tv:tä viihdyttämässä. Pilviä ja tulta on yksinkertaisempaa tuijottaa.

Ò Herätyskello ei herätä ja kello ei muutenkaan aseta aikatauluja. Voi elää valon mukaan.

Ò Päivän aikana eteen tulee mitä tulee ja sitten siitäkin voi päästää irti. Ja jatkaa oloa.

entrance to peace by Black_jag, on Flickr

Opettavaista, vai mitä? Kuulostaako tutulta nämä läsnäolon opit? Niin vaan reissussa olokin voi antaa oivalluksia. Ensi kerralla enemmän siitä miksi kotona tuntuu erilaiselta palatessa.