Jokapäiväinen Zen III: Peloista ja harjoittamisesta

Joitain kirjoituksia on jo ilmestynyt Charlotte Joko Beckin kirjan Jokapäiväinen Zen tärkeimmistä kohdista. Tänään on vuorossa kohta peloista ja siitä mitä se harjoittaminen on ja ei ole. Istumisen liekki olisi syytä jostain löytää.

Joko puhuu kirjassa siitä, miten emme ilman harjoittamista huomaa suurinta osaa harhoistamme. Pelkäämme kaikkea ja jopa ajatusta siitä, että pelkäämme. Tätä pelon pullonkaulaa ei aiheuta ehdollistuminen vaan se tuomio itsestämme, jonka langetamme tuon ehdollistumisen perusteella.

Tärkeää on tietää, millaisia ajatuksia me pakonomaisesti mielessämme elättelemme juuri nyt, tänään, ja millaisia kehon jännitystiloja meillä on juuri nyt, tänään. Kun panemme merkille ajatukset ja koemme kehon jännitystilat meditoidessamme, tunnistamme tuon pelon pullonkaulan. Tämän tapahtuessa väärä samaistumisemme rajalliseen minään (tuomioon minästä) vähitellen lakkaa. Yhä enemmän voimme olla se, joka todella olemme: ei-itse, avoin ja avara vastaus elämään. Todellinen minäni, pitkään hylätty ja unohdettu, voi toimia nyt kun näen, että pelon pullonkaula on harhakuvitelma.

Caution: Low Flying Dogs by Mark Strozier, on Flickr

.:Mitä zenin harjoittaminen ei ole:.

Itse asiassa kukaan, joka harjoittaa zeniä, ei ole vapaa kaikista harhakuvitelmista. Me kaikki toivomme muuttuvamme, saavuttavamme jotakin! Nimenomaan tämä on perusharha. Jo se että tarkastelemme tätä toivetta, alkaa tuoda siihen selvyyttä, ja harjoituksen pohja muuttuu. Alamme ymmärtää, että kiihkeä toiveemme tulla paremmiksi tai saavuttaa jotakin on itsessään harha.

.:Mitä zenin harjoittaminen on:.

Harjoitus on kaikilla tasoilla sitä, että olemme sitä, mitä sillä hetkellä olemme. Siinä ei ole kysymys siitä, että ollaan hyviä tai huonoja, parempia tai huonompia. Joskus puheiden jälkeen ihmiset sanovat: ”Minä en ymmärrä sitä.” Ja sekin on ihan ok. Ymmärryksemme kasvaa vuosien myötä, mutta jokaisena hetkenä olemme täydellisiä – kun olemme sitä, mitä olemme.

.:Tarkkaavaisuuden tuli:.

Harjoittaminen on tarkkaavaisuuden opettelemista. Hän vertaa harjoittamista palamiseen. Eri materiaalit palavat eri tavalla, ja harjoittaminen on mahdollista ilman, että tarkkaavaisuus paranee. Useimmat ovat sesshineissä tavoittelemassa valaistumista. Valaistumisessa on kyse kuitenkin juuri siitä, miten toimimme esimiehemme, lapsemme, rakastettumme tai kumppanimme – kenen tahansa – suhteen. Elämämme on absoluuttista; mitään muuta ei ole. Totuus ei ole jossakin muualla. Meillä on kuitenkin mieli, joka yrittää polttaa menneisyyttä tai tulevaisuutta. Elävän nykyhetken – valaistumisen kohtaamme harvoin.

Me haluamme ajatella. He Haluamme tuntea maailmankaikkeuden salat. Tuli hiipuu, koska se ei saa happea. Palaminen on tukahtunut, syntyy vain kuonaa, eikä tuo kuona likaa vain meitä, se likaa kaiken. On tärkeää harjoittaa zazeniä joka päivä, sillä muuten käsityksemme palamisprosessista hämärtyy, niin että tuli hiipuu. Meidän on harjoitettava zazeniä joka päivä. Jopa kymmenen minuuttia on parempi kuin ei mitään. Sesshinit ovat myös olennaisen tärkeitä niille, jotka opiskelevat tosissaan: päivittäinen zazenin harjoitus saattaa pitää tulen palamassa hiljalleen, mutta yleensä se ei leimahda täyteen liekkiin.

Lue myös edelliset osat:

Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje

Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?