Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Mielen hommia

23.10.2013

Mielen hommia




Lähiaikoina olen saanut tuta jälleen miten se mieli tekee ihan mitä sitä huvittaa… Menen perässä pitkään ihan kuus-nolla, ennen kuin huomaan. Syytä on jatkaa harjoittamista.



Kitisin, narisin ja vinguin viime viikolla kaikille, jotka viitsivät kuunnella, kuinka minulla oli tilapäisenä yksinhuoltajana NIIIIIIIIIIIN vaikeeta.

Ihan oikeasti. Me olimme lapsen kanssa molemmat terveitä, eikä töissä ollut sattumalta kummempaa paniikkia. Minulla ei ollut mitään välttämättömiä menoja, vaan saatoimme pienen kanssa vaan käydä jumpassa ja hoitaa välttämättömimmät kotiaskareet. Sain ruuan ajoissa pöytään ja pyykkiäkin vähän pestyä. Näimme muutamaa ystävää ja kävimme tallilla ja metsäretkelläkin. Mitä ihmettä minä sitten valitan?


life can be more difficult without this by snacktime2007, on Flickr

Noh, puolisoni oli työmatkalla koko_viikon. Se tarkoittaa, että vien lapsen aamuin, illoin tarhaan, ja jos haluan treenaamaan, otan lapsen mukaan salille. Kaikki kotityöt on myös tehtävä itse. Sitä huomaa, kuinka se toinen puoliskokin taitaa sentään jotain tehdä. Sain itseni kuitenkin kiinni kurjista ajatuksista ja valittamasta ihan joka päivä. En siis edelleenkään osaa!!!

Ehkä kurjinta on se liian vähäinen uni, jonka seurauksena väsyttää vieläkin ihan infernaalisesti. Mitäs en ole mennyt ajoissa nukkumaan. Se on vaan niin konkreettista yksin lapsen kanssa ollessa, että ei ole sitä kuuluisaa ”omaa aikaa”. Sitä on sitten pienen nukahdettua ihan väkisin kukuttava ylhäällä kilpaa kuun kanssa. Ei kannattaisi, mutta sitä on muka niin paljon tekemistä.

Sain siksi itseni kiinni ajattelemasta tavallista useammin ”mä oon niin väsyny”. Se on vain ajatus, josta olen kuvitellut päässeeni eroon kokonaan. Mutta kuten niin monta kertaa ennenkin tiukan paikan tullen ei todellakaan ole helppoa ja kivutonta olla vaan läsnä oleva. Omasta normaaliarjesta poikkeaminen on aina hyvä tilaisuus harjoittaa.


Loppuun vielä viisaus Kajozendon sivulta:

Ne jotka ei tajuu zeniä, lopettaa sen.

Ne jotka tajuu zenin, lopettaa sen.

Ne jotka istuu,

istuu.




2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Olipa hyvä kirjoitus...ja joskus on vaan hetkiä jolloin ärsyttää ja väsyttää vaikka kaikki on hyvin.
Itsellä mies on paljon reissuhommissa ja vaikka arki silloin sujuu ihan hyvin ja ihan rutiinilla tulee kuitenkin tuollaisia valituspäiviä täälläkin.
Eikä sitä siinä jamassa aina jää niitä hyviä juttuja...
Mutta onneksi voi kehittyä, harjoitella...siltikään ei koskaan tule täysin "oppineeksi".
Ihania hetkiä sinulle.

Annina kirjoitti...

Niinpä! Tää elämä on niin tätä. Keskeneräisyyden kanssa on oltava ja elettävä.

Samoin, ihanaa viikon jatkoa sinulle!