Metsätonttuina

Havahduin puolilta päivää sisäaskareista, että nyt on mentävä ulos, jos aikoo nähdä päivänvaloa. Osasyy on pienen päiväunet, joiden jälkeen ei enää ehdi päivänvalolla ulos. Tuli kiire vetää vedenkestävää päälle myös siksi, että ehtisimme takaisin ennen kuin maha huutaa kovaan ääneen lounasta.

Teimme ulkona loppuun eilen aloitettuja pihatöitä. Suihkulähteen kivet on nyt palautettu kasaansa ja viimeiset lehtikasat kerätty. Pieni oli tyytyväinen aikaansaannoksiimme ja ehdotti, että lähdetään etsimään tonttuja metsästä. Mikäs siinä, totesin ja haimme vielä kameratkin mukaan siltä varalta, että punanuttuja näkyisi.

  

Tiet olivat jäisiä ja pikkuvalokuvaajan ensimmäiset turvat kävivät jo ennen metsään pääsyä. ”Mulle tuli turvat”, eli kaaduin turvalleen, hän totesi kaaduttuaan yrittäessään kuvata auringonsäteitä.

Metsässä oli hiljaista. Paksu lehtikerros oli peittänyt kaikki polut. Pienen metsässä kulkemisen taitoa koeteltiin liukkailla kallioilla. Parit turvat lisää tuli. Vanha digikamera on yllättävän vahvaa tekoa. Kurkistelimme puiden taa ja etsimme tonttuja. Kaunis aurinko valaisi sammalmättäitä ja teki hienoja varjokuvaelmia tiellemme.

Löysimme hienoja jääkuvioita ojasta. Pieni kyseli, että miksi vesi ei virtaa ja yritin sitä sitten parhaani mukaan selittää.

Seuraavaksi vastaan tuli kunnon onkalo, jonne sopisi geokätkö poikineen. Pieni kuvasi sitä antaumuksella. 

Loppumatkan jyrkkä alamäki sai pienen halailemaan puita ja ottamaan tiukan otteen kädestäni. Metsässä kulkemisen taitoa saa vielä opetella yhdessä. Tonttuja voidaan mennä etsimään vielä monta kertaa ennen joulua.

Iloista ensimmäistä joulukuun päivää kaikille!